Henkinen maalaisuus -kirjallisuustapahtumamme
Imatran kulttuurikeskuksessa oli 24.11.2007
Suomen Maakuntakirjailijat ry:n perustajajäsenistä tapahtumaan olivat saapuneet professori Yrjö Sepänmaa Joensuusta ja kirjailija Heikki Hemminki Kurikasta. Kuva: Kari Tahvanainen
Avaussanat
Puheenjohtaja Kari Tahvanainen
Hyvät ihmiset, Suomen Maakuntakirjailijat viettää tänä vuonna 35-vuotisjuhlavuottaan. Juhlan sijaan päätimme järjestää tälle etapille kirjallisuusiltapäivän henkisen maalaisuuden etsimisen merkeissä. Siksi olemme nyt täällä marraskuisena lauantaina. Luonto ja ihminen on matkalla talveen, elämme marrasmailla odottaen valon palaamista, ensin joulun kynttilöihin ja siitä tammipakkasten jälkeiseen kuulauteen. Huomenna vietämme Kaisan päivää, joka on ammoisista ajoista ollut merkkipäivä; suojasäästä on ennustettu kaikkea hyvää. Tunnemme kylläkin päivän nykyisin ennen kaikkea pääkallokeleistä ja murtuneista raajoista. Luontosuhteemme toimii.
Suomen Maakuntakirjailijat ry. perustettiin 1972. Yhdistyksen sääntöihin kirjattiin tehtäviksi tuoda elävästi yleisön ulottuville suomalaista kirjallista kulttuuria ja perinnettä, sekä toimia eri puolilla Suomea asuvien kirjailijoiden, kirjoittajien, arvostelijoiden ja kääntäjien yhdyssiteenä tekemällä heidän työtään tunnetuksi.
Yhdistyksestämme ei ole vielä kirjoitettu historiikkia, joten perustamisajankohdan tapahtumat näyttäytyvät minulle välähdyksinä. - Itse olin tuohon aikaan vasta koulupoika maaseudulla Enossa Pohjois-Karjalassa. - Yhdistyshän perustettiin vastapainoksi silloiselle taide- ja kulttuuripolitiikalle ja Helsinki-keskeisyydelle. Sauli Pyyluoman mukaan perustamiseen liittyi myös jonkinlaista poliittista aspektia, kun haluttiin hieman torjua vasemmiston aggressiivista vyörytystä kulttuuririntamalla.
Otan esille kaksi muistelua noilta ajoilta; saimme ne äskettäisen jäsenkyselymme yhteydessä.
Toimitusjohtaja Sauli Pyyluoma, joka oli alkuvaiheissa Maakuntakirjailijoiden sihteerinä, nimeää idean isäksi Oulusta Helsinkiin muuttaneen radiotoimittaja ja kirjailija Heikki Kekkosen. Pyyluoma ja kirjailija Seppo Lappalainen olivat tutustuneet toisiinsa Maaseudun Sivistysliiton hallituksessa. He perustivat kolmen koplan Kekkosen kanssa. Tässä koplassa, nimivalinta on Pyyluoman, käytiin ensimmäiset keskustelut yhdistyksen perustamisesta Lappalaisen Helsingin-asunnossa Lapinlahdenkadulla.
Kirjailija Heikki Hemminki puolestaan kuvaa tapahtumia Maaseudun kulttuuripäivillä Kuopiossa marraskuussa 1971. Päivien teemana oli Elävä luova maaseutu. Mukana tapahtumassa olivat mm. Jouko Tyyri, Vilho Viksten, Raimo Vanninen, Yrjö Sepänmaa ja Anna-Liisa Alanko. Seppo Lappalainen kutsui Hemmingin saunailtaan hotelli Puijonsarveen ideoimaan yhdistystä. Siltä istumalta perustettiin 12.11.1971 Suomen Maakuntakirjailijat, polvijärveläinen Seppo Lappalainen tuli puheenjohtajaksi. Yhdistyksen nimeä pähkäiltiin aluksi: Suomen maaseutukirjailijat vai Suomen maakuntakirjailijat. Valtioneuvos Johannes Virolainen ratkaisi nimen sanomalla, että myös Helsinki kuuluu maakuntaan. Yhdistys on rekisteröity 21.12.1972, joten siksi puhumme juhlavuodesta tänä vuonna.
Jäsenkyselymme valotti muun muassa sitä, millainen merkitys yhdistyksellä on ollut jäsenkuntansa kautta. Maakuntakirjailijoiden merkitystä kuvailtiin vastauksissa henkisen ja yhteisöllisen tuen antajana eri vaiheissaan oleville kirjoittajille. ”Sillä on merkitystä, kun saa kuulua joukkoon, jossa ymmärretään ja arvostetaan yhteisiä pyrkimyksiä.”
Yhteydenpito yleisön, lukijoiden ja kirjailijoiden välillä työtilaisuuksien antamisen kautta koetaan tärkeäksi tehtäväksi Maakuntakirjailijoille. Nykyaikaa kuvaa kirjallisuuden julkaisukanavien monipuolistuminen pienten kustantajien ja omakustanteiden kautta. Yhdistykseltä odotetaan tukea aika paljon juuri näiden kirjailijoiden ja kirjoittajien julkisuuteen pääsemisen helpottamiseen. Toisaalta isompienkin kustantamojen kirjailijat erityisesti ruuhka-Suomen ulkopuolella kaipaavat tukea. Siihen yritämme vastata.
Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet yhdistyksessä keskustelua toimintamme suuntaviivoista – mikä on tehtävämme nyky-Suomessa. Suomen Maakuntakirjailijat on hiljaisten vuosien jälkeen uudessa kehitysvaiheessa, niin kuin hyvän yhdistyksen tuleekin.
Ensi vuoden toimintasuunnitelmamme sisältää uusia toimintoja, joiden kautta tulemme näkymään ja kuulumaan eri puolilla Suomea. Mainitsen niistä tässä Young Happy Hourin ja Kummikirjailijaperiaatteen sekä Maakuntakirjailija-palkinnon. Happy Hour ei nimestään huolimatta ole viininjuontitilaisuus, vaan tarjoamme nuorille kirjoittajille ilmaista asiantuntija-arvostelua heidän teksteistään tarkemmin määriteltävänä ajankohtana. Kummikirjailijaperiaatteella haluamme rahoittaa muutamaan kirjallisuus- tai muuhun kulttuuritapahtumaan kirjailijavieraan. Meillä oli mainio Olvi-palkinto yhdessä kyseisen säätiön kanssa, mutta se loppui. Olemme nyt virittelemässä uutta Maakuntakirjailija-palkintoa sen tilalle.
Yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäminen maaseudun, mitä se sitten tarkoittaakin, puolesta, ruohonjuuritason kirjallisuustoiminta ja vaikuttaminen nousivat jäsenkyselyssämme esille yhdistyksen nykytehtävinä. Tätä keskustelua pyrimme nyt herättelemään ensimmäisessä Henkinen maalaisuus –kirjallisuustapahtumassamme. Tapahtumasta on tarkoitus muodostaa vuosittainen, eri puolilla maata kiertävä keskustelukanava.
Onko Suomella malttia vaurastua, kysyi Urho Kekkonen 50-luvulla pääministerinä ollessaan. Voisiko saman kysymyksen esittää nykyajan valossa: onko Suomella malttia vaurastua kulttuurisestikin. Henkinen konstruktio, rakennelma nimeltä Suomi on perinpohjaisen muutoksen kourissa. Rapautuuko se rahaksi, yleispäteväksi ja globaaliksi vaihdon välineeksi ilman kummempia kulttuurisia arvoja, ilman juurevaa kirjallisuutta? Mielestäni elämme nyt historiamme huonoimpia aikoja, mutta avoimimpien mahdollisuuksien tilassa.
Tervetuloa Suomen Maakuntakirjailijoiden Henkinen maalaisuus –tapahtumaan.
Kari Tahvanainen
Paneelikeskustelussa istuivat tenttaajana (vas.) Taija Tuominen ja tentattavina Sirkka Laine, Eija Komu, Matti Mäkelä, Heikki Turunen ja Leena Leskinen. Kuva: Kari Tahvanainen
Imatra sen osoitti – meitä tarvitaan!
Yhdistyksemme ja yhteistyökumppaneiden Imatralla 24.11. järjestämä Henkinen maalaisuus -kirjallisuustapahtuma osoitti, että kirjallisuudella ja siitä käytävällä keskustelulla on yhä sijansa muuallakin kun Kehä III:n eteläpuolella. Salintäysi väkimäärä (65 henkilöä) kuunteli hiiskahtamatta, kun kirjailija- ja kriitikkovieraamme esittivät ajatuksiaan suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta. Ja kun vapaan keskustelun aika tuli, puheenjohtajana toiminut Taija Tuominen sai kirjata ylös kosolti puheenvuoropyyntöjä.
Nuortenkirjailija Leena Leskinen määritteli itsensä kaupunkilaiseksi jolla on maalaisen sielu. Hän koki seminaarin teeman – henkisen maalaisuuden – puoliksi kaupunkilaisuutena, puoliksi vitsejä vääntävänä vääräleukaisuutena. Hän oli myös pannut merkille, että nuoret kirjoittajat eivät juurikaan tällä hetkellä kirjoita maaseudusta.
Kirjailija, armoitettu esseisti Matti Mäkelä on myös Pohjois-Karjalan Kylät r.y:n puheenjohtaja. Siinä missä esimerkiksi Markku Pölönen ja Heikki Turunen ovat hänen mielestään nostalgisia maaseudun kuvaajia, on hänen tehtävänsä enemmänkin puhua sen puolesta, että maaseudulla elettäisiin tulevaisuudessakin maalaisen näköistä elämää. Tuotannossaan hän on pyrkinyt kuvaamaan hyvää suhteellisuudentajua aikana, jolloin se on katoamassa ihmisten kantapäiden irrotessa maasta. Hän kokee olevansa maalaisuuden puolestapuhuja, propagandisti. Ja propagandahan tarvitsee aina vihollisen, eli tässä tapauksessa kaupungin.
Rautjärven Simpeleellä nykyään asuva Sirkka Laine on kirjoittanut mm. romaaneja, Kantolan perhettä radioon, kolumneja ja tekstiä televisiosarjoihin. 70-luvulla, kun maalaisuutta lyötiin lyttyyn olan takaa, hän opiskeli Helsingin yliopistossa. Samalla kun hän opiskeli, ja kuuli maalaisuutta häväistävän hän työskenteli Kallion kirjastossa, ja sai nähdä mitä hesalaiset lukivat: Huovista, Haanpäätä, Päätaloa ja Hietamiestä. Vieläkään hän ei tunne kynänsä taipuvan muodikkaaseen keittiöproosaan, elämän sakeus kun on vastakohtaisuuksia ja väittelyä.
Heikki Turunen tarjosi ennen esikoisteostaan (Simpauttaja) kustantajille kirjallisia käsikirjoituksia mallia Dostojevski ja Gogol. Siemenensä Simpauttaja sai, kun Turunen alkoi kirjoittaa ”härskiä” lehtijuttua, jossa hän käytti ensimmäistä kertaa dialogissa omaa itäistä äidinkieltään. Ja liuskoja alkoi karttua. Hänen mielestään henkinen maalaisuus on, ja saa olla maalaisjärkeä, hölmöyttä, impivaaralaisuutta, trendejä vastaan kulkemista.
Tilaisuuden
lopuksi puheenjohtaja Taija Tuominen äänestytti puhuja-paneelin jäsenillä
(Leskinen, Laine, Mäkelä, Turunen ja kriitikko Eija Komu) siitä, kuvastaako
suomalainen kirjallisuus tällä hetkellä koko maata. Äänin kolme - kaksi
ei-äänet voittivat.
