Suomen Maakuntakirjailijat ry:n johtokunta vuonna 2012
Kari Tahvanainen (puheenjohtaja), Joensuu
Olen joensuulainen kirjailija ja kulttuurin monitoimimies. Koulutukseltani olen YTM (yhteiskuntapolitiikka) ja tekeillä on alan väitöskirjakin. Takana on parikymmentä vuotta yliopistotyötä erilaisissa tutkimusprojekteissa ja hallinnossa lähinnä psykologian alalla. Toimin mm. kirjallisuuskriitikkona ja toimitan radioon kirjallisuusohjelmaa sekä koordinoin ja olen toteuttamassa erilaisia kulttuuritapahtumia ja –toimintaa. Toimitan myös järjestölehtiä. Kaikenlainen kirjoitus- ja toimitustyö kiinnostavat ammattityönä, mikä vinkkinä mainittakoon;) Taattua ammattitaitoa.
Maakuntakirjailijoiden puheenjohtajuuden ohella olen mm. Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys Ukrin varapuheenjohtaja ja aktivisti. Olen Suomen Kirjailijaliiton, Suomen Tietokirjailijoiden, Suomen Arvostelijain Liiton sekä kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiilan jäsen.
Kansien välissä on viisi runo- ja kaksi novellikokoelmaa sekä tietoteos kirjallisuuskritiikistä. Lisäksi olen toimittanut muutamia teoksia ja julkaissut yhden kirjallisen äänilevyn.
Sum summarum: Luova järjestöihminen ja maailmanparantaja, tutkijatyyppi joka tykkää liikkua luonnossa ja istua nuotiolla sekä viilettää pitkin maanteitä fillarilla, lukemisen ja kirjoittamisen ohessa.
Yhteystiedot: [email protected], puh. 050 3561903
Kari Tahvanainen
* * *
Risto Urrio (varapuheenjohtaja), Jyväskylä
Oikeastaan virkistävää palata toimintaan mukaan. Yhtenä pontimena oli yhdistyksen toimiston siirtäminen lapsuuteni maisemiin, Laukaan Leppäveden Järvilinnaan. Synnyin vajaan parin kilometrin päässä silloisesta poikakodista, jossa kouluikäisenä poikien ja henkilökunnan lapsien kanssa monenlaista kisailua harrastin, välillä jännityksestä jäykkänä.
Synnyin Riston päivänä maaliskuussa 1948 maalaistalon peräkamarissa. Hanget kesti hevosen ja kätilön painon mainiosti. Vartuin hevosen ja lehmien kanssa ja lihoin sikojen mallilla. Ja minä kestin kitkemiset ja säkinnostelut. Selkä ei.
Lukion ja armeijan jälkeen työskentelin Hannoverissa Volkswagen-tehtaalla, käväisin tekniikkaa oppimassa Jyväskylässä ja Helsingissä etsin vaativia mutta ruumiillisesti helpompia päiviä. Alkoi itää kirjoittamisen peruna. Kiinnostus Suomen kieleen runsastui hyvien sanakirjojen ja oivien suomalaisten kaunokirjojen ansiosta.
Saksan ajasta on tulollaan romaani, jossa mm. härkätaistelun lyhyen oppimäärän selvitän. Muutaman näytelmän rakensin suomentaen Saksan kielestä Jyväskylän kaupunginteatteriin ja sketsiteatteriin jotain suomalaista.
Hakeuduin kirjoittajakursseille ja keskisuomalaisen vakiavustajaksi livahdin 1990-luvun alussa. Lähes tuhat artikkelia, synttärijuttua, teatteri- ja kirja-arvostelua ym. Kansalaisopistossa yritän edelleen lisätä innokkaiden kirjoittajien intoa lyriikan, proosan ja elämäntarinoiden kiemuroissa.
Tuotannossani vilahtelee henkilöitä ja lähihistoriaa. Työn alla ja päällä on huima elämäkerta alppilegenda Kalevi ”Häkä” Häkkisestä, Hankasalmen hurjasta. Hyllyssä on toista metriä omakustanneopuksia, joihin sormeni jälkensä jättänyt on.
Päätoimitan nyt kaupunginosalehteä muun työn ohessa ja vapaahetkinä pyöräillen lauleskelen Jaakko Teppoa ja parissa mieskuorossa ykköstenorina stemmailen.
Huumori on auttanut sameiden vesien yli polskien ja vaikeiden vuorien läpi syöksyen. Välillä yli ryömien. Jonkinlainen tahto säilynyt on. Nykypäivässä kiinni pitää vireä vaimo ynnä 18- ja 16-vuotiaat nuoret. Varhaisemmasta elämästä todisteena vipeltää neljä lastenlasta.
Risto Urrio
* * *
Aki Hietala (sihteeri), Pieksämäki
Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Ylivieskasta. Kotikaupunkini kirjailijasuuruus Pietari Päivärinta omalla tavallaan löi minuun leimansa jo lapsena ollessani. Hänestä tehtyyn elokuvaan minua kysyttiin lapsena mukaan, mutta olin kieltäytynyt kunniasta, kun olisi pitänyt veisata virsiä. Sittemmin elämä on kuljettanut minua musiikkiopintoihin ja moninaisiin musiikin esiintymistehtäviin sekä muusikkona että laulajana, eivätkä virretkään ole vieraita. Kirjailija tittelinä tuntuu itselleni vähän oudolta ja uudeltakin, koska elämänpolkuni on ollut enimmäkseen musiikilla täytetty. Nelisen vuotta sitten(2008) tulin hyväksytyksi Suomen Maakuntakirjailijoiden joukkoon ja olen ollut myös Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen vuodesta 2009.
Ylivieskassa kävin peruskoulun ja musiikkiopiston, sitten muutin Kaustiselle musiikkilukioon opiskelemaan. Keski-Suomen konservatorion opinnot alkoivat Jyväskylässä lukion jälkeen. Oma laulajanura alkoi häämöttää, kun 1995 voitin Valssin Valtias-laulukilpailun Forssassa. Koko ajan samanaikaisesta opintojeni ohella olin mukana eri tanssiorkestereissa esiintyvänä muusikkona ja laulajana. Tein kaksi kokopitkää CD-levyä Warnerille, joissa lauloin suomalaista tanssi-iskelmää. Vuoden tanssittajatulokkaaksi minut nimitettiin syksyllä 1997. Muutamat lauluni keikkuivat ykkösenä Tätä Suomi Tanssii-listalla 1997 yhteensä seitsemän kuukautta.
Opinnot ovat olleet tärkeä osa elämääni. Keikkailun ohessa valmistuin ensin musiikkileikkikoulunopettajaksi Keski-Suomen konservatoriosta(2000), sitten Jyväskylän ammattikorkeakoulusta laulunopettajaksi ja Jyväskylän yliopistosta Humanististen tieteiden kandidaatiksi (2005). Vielä jaksoin puurtaa Jyväskylän yliopistossa musiikkikasvatuksen osalta Filosofian maisterin tutkinnon 2007. Sittemmin olen suorittanut vielä luokanopettajan pätevyyden(2008) ja musiikkiterapiaa olen opiskellut kandidaatintutkielmaan asti (2010). Olen ollut syksystä 2007 töissä musiikinopettajana Koulutuskeskus Agricolassa (entinen Sisälähetysseuran oppilaitos) Pieksämäellä.
Kirjallinen tuotantoni on vasta aluillaan. Olin tutustunut vuosituhannen vaihteeseen mennessä kahteen merkittävään suomalaiseen laulutaiteilijaan, Mauno Kuusistoon (1917-2011) ja tätä nykyä jo 103-vuotiaaseen, Maailman vanhimpaan tenoriin, Vilho Kekkoseen(1909-). Olen kirjoittanut heidän elämäkertansa. Kirjoittaminen on antanut itselleni aivan uuden tavan lähestyä musiikkia, usein siinä on mukana kohdallani historiallinen aspekti, suomalainen lauluperinne erityisesti huomioituna. Olen vilpittömästi kiinnostunut siitä, että kuinka ennen taiteilijat ovat tehneet työnsä tinkimättömästi ja kovalla harjoittelulla huipputason saavuttaakseen. Kuinka voi tehdä nykyään työtä, jos ei tunne alansa historiaa? Kekkosen kirja esimerkiksi venyi yli kolmesataasivuiseksi, koska halusin valottaa siinä henkilökuvan lisäksi perusteellisesti hänen opetusmetodiaan ammatillisesta näkökulmasta.
Olen otettu siitä, että olen päässyt harrastajana tällaiseen joukkoon, Suomen Maakuntakirjailijat ry:n jäseneksi, mutta erityisen otettu olen siitä, että sain aloittaa SMKK:n 40-vuotisjuhlavuoden 2012 johtokunnan jäsenenä. Vaikka tunnen itseni varsin vaatimattomaksi tällä kirjallisuuden saralla, tiedän kykyni ja ymmärrän sen, että vain tekemällä voi oppia tekemään vielä paremmin. Minulla on siksikin työn alla taas uusi henkilökuva, tällä kertaa laulaja Juhani Markolasta. Suomen tietokirjailijat ry on tukenut apurahalla hanketta ja kirjan on tarkoitus olla julkaistuna vuoden 2012 aikana.
* * *
Jussi Lehtonen, Kangasala
Vuonna 2010 tuli kuluneeksi sata vuotta Leo Tolstoin kuolemasta. Muistopäivä on melkein sama, jona tuli kuluneeksi sata vuotta Kangasalan Lepokodin toiminnan aloittamisesta. Kangasalalainen matkailuopas ja maakuntakirjailija Jussi Lehtonen, 55, liittyy monin säikein niin Jasnaja Poljanan patriarkkaan kuin kotikuntansa historialliseen, nykyisin huomattavana nähtävyytenä toimivaan täysihoitolaankin.
Näin Jussi itse muistelee: Kerran 14-vuotiaana, ollessani vielä lainaston lastenosaston asiakas, saavuin etsimään nuorten seikkailukirjoja Tampereen tuolloin vielä kosken partaalla sijainneeseen kirjastoon juuri sulkemishetkellä. Koska aika oli tiukalla, päätin silmät kiinni umpimähkään poimia vaan jonkin kirjan ja lukea sen, oli se mikä tahansa. Sormeni osui pieneen osastoon, joka oli otsikoitui "Nuorille aikuisille." Pidin lukemislupaukseni, maailmani mullistui ja sillä tiellähän tässä ollaan yhä. Kirja nimittäin oli Leo Tolstoin "Ylösnousemus". Myöhemmin olen sitten pitänyt venäläisistä klassikoista, Tolstoista ja kumppaneista montakin yleisöesitelmää tuolla Tampereen vanhalla kirjastotalolla ja myös Kangasalan Lepokodilla. Ja yhden esitelmän Keski-Suomen kirjailijatalollakin Jyväskylässä.
Kangasalla ajauduin matkailuoppaaksi ja sitä tietä esittelemään paljon varsinkin Kangasalan Lepokotia. Katsoin velvollisuudekseni myös ryhtyä toimimaan aktiivisesti tuon kulttuurikohteen jälkipolville pelastamisessa suuresti kunnostautuneessa lions-klubi Kuohussa eli "Lepokodin leijonissa."
Tavallaan opastustyöni sivutuotteina on singahtanut varsin suuri osa noin parista sadasta laajahkosta lehtiartikkelistani. Varsinkin ilmaisjakelulehti Itä-Pirkanmaassa (levikki noin 40 tuhatta) ilmestyneet noin 120 juttua ovat käsitelleet Kangasalaan ja usein myös sen Lepokotiin liittyviä tunnettuja kulttuurihenkilöitä. (Tätä kirjoitettaessa minulla on kesken "Palkittu Paavikko"-niminen artikkelisarja Paavo Haavikosta.) Hieman olen harjoittanut myös kirjallisuuskritiikkiä kirjoittaen hyviä arvioita mm. jäsentemme Klaus Elovaaran ja Olavi Horsma-ahon töistä.
Viidestä kirjastani neljä perustuvat aika paljon Kangasalan ja Lepokodin aihepiireihin. Pääteoksenani pitäisin kuitenkin "universaalisempaa" kirjaani "Mutta sehän on Sibelius". Siinä ei juurikaan puhuta Lepokodista, vaikka...Niin, totta kai se Sibeliuskin siellä Lepokodissa kävi, ettei sen puoleen.
Yhteystiedot: [email protected]
Jussi Lehtonen
* * *
Marija Vantti, Mikkeli
Kirjoittaminen ja tutkiminen ovat aina kiehtoneet minua. Pikkutyttönä Haukivuorella olin meidän perheen satutäti ja kolmetoistavuotiaani kirjoitin ensimmäisen romaanin. Vaikka opiskelin nykyistä elämääni ajatellen oikeita aineita Jyväskylän yliopistossa 1970- ja 1980-luvuilla, opinnot karkottivat minut tyystin muusta kuin aivan pakollisesta kirjoittamisesta.
Elämäni rajut myllerrykset alkoivat kesäkuussa 1999, kun 47-vuotiaana minulle paljastui, että vanhempani eivät olleetkaan omiani. Elämäni mullistui täysin: koko siihenastinen olikin ollut satua ja pohja piti luoda uudelleen – ihan itse. Ensin piti kirjoittaa kuperkeikaksi paljastunut menneisyys pois.
Kirjoittamalla sain uudet silmät ja uudet siivet. Hyppäsin pois uraputki-virka-laatu –nousujohde -elämästä. Anttolan metsissä samotessa mietin kiihkolla, mitä nyt tekisin. Kun kevätaurinko räjähti taivaalla, tiesin sen: minusta tulisi mikrohistorioitsija ja makrokirjailija.
Alku ei ollut aivan helppoa. Mutta kun pääsin sukeltamaan tekstin tekemisen ihmeelliseen maailmaan, kirjailijan työ imaisi minut mukaansa. Onnekseni huomasin, että kykenin yhdistämään nuoruusaikojen jälkeen uinahtaneen kirjoittamisharrastukseni, osaamiseni historiantutkijana ja tietoni suomen kielen ja kirjallisuuden areenoilta. Siitä voimaantuneena olen kirjoittanut jo kaksikymmentä teosta, sekä faktaa ja fiktiota.
Onnistumiskokemusteni innoittamana ryhdyin myös kirjalliseksi kätilöksi. Skripta Kirjoittajaopiston kautta olen valmentanut useampaa sataa kirjoittajaa toteuttamaan kirjallisen unelmansa.
www.skripta.net
* * *
Teppo Kulmala, Iisalmi
Teppo Kulmala on pitkän linjan kulttuuritoimittaja ja kriitikko, joka aloitti lehdistössä jo nelisen vuosikymmentä sitten. Verraten myöhään eli vasta 2006 hän päätti jäädä vapaaksi kirjailijaksi. Hänen esikoiskirjansa, novellikokoelma Tulet ilmestyi vuonna 1991, ensimmäinen näytelmä Maa liikkuu kuin pilvet 1979. Teppo on kirjoittanut yhdeksän omaa kirjaa, kolme näytelmää ja yhden pitkän näytelmäelokuvan käsikirjoituksen. Hänet tunnetaan myös Hermann Hessen tutkijana ja suomentajana. Neljäs Hesse-käännös Kulkija ilmestyy tulevana syksynä. Teppo Kulmalan väitöskirja (2001) käsittelee Hessen teoksia C.G. Jungin psykoanalyysin näkökulmasta.
Psykologinen lähestymistapa on ominainen myös Teppo Kulmalan omille teoksille. Toisaalta niitä sävyttävät yllätyksellisyys ja erilaiset tyylit; proosaa, esseitä, tietokirjoja. Hänen uusin teoksensa on laaja romaani Tupakoiva kala, joka ilmestyi viime syksynä. Kulmalan ominaisuutta lähestyä erilaisia maailmoja osoittaa, että tätä edellinen kirja oli elämäkerta, laulaja Lasse Liemolan vaiheista subjektiivisesti kertova Anna pois mun kitarain. Lasse Liemola ja nuoruus vauhdissa (2007).
Teppo on osallistunut lukuisiin antologioihin ja aktiivisesti myös kirjallisuuden ja kirjoittamisen yhdistystoimintaan. Nykyisessä kotipaikassaan ja lapsuutensa kaupungissa Iisalmessa hän vetää Kirjoittajayhdistys Sonetin kirjoittajapiiriä ja on yhdistyksen varapuheenjohtaja. Jyväskylässä, jossa työskenteli 23 vuotta Keskisuomalaisen kulttuuritoimittajana, hän oli mm. Keski-Suomen Kirjailijoiden puheenjohtaja neljä vuotta.
Tepon harrastuksiin kuuluvat saari, luostari, rock ja avantouinti. Kirjailijantyön ohella hän toimii yhä myös kriitikkona. Yhteystiedot: [email protected]
Teppo Kulmala
* * *
Reino Lauanne, Jyväskylä
Laulutaiteilija. Toiminut ammattilaulajana ja lauluntekijänä vuodesta 1967. Julkaissut tällä vuosituhannella muutamia jännitysromaaneja ja novellikokoelman, sekä jännitysromaanitrilogian Sysijärven poliisi.
Lisätietoja: Keskisuomalainen kirjallisuus ja omat kotisivut www.reinolauanne.fi
Reino Lauanne
* * *
